
Leaves Net koostuu lukuisista tyyliltään erilaisista mutta yhteensopivista kappaleista; tunnelma liikkuu luontevasti vyöryvistä massoista Alio Dielle tyypilliseen vähäeleisyyteen ja taas takaisin. Kysymys ei kuitenkaan ole kokoelmalevystä vaan uuden ja vanhan materiaalin luovasta yhdistämisestä.

Yhdessä Vidna Obmanan ja Gregorio Bardinin huilusovitusten kanssa Alio Die loihtii vajaan tunnin verran monipuolista, ilmeikästä ja kaunista tunnelmointia johon ei ole vaikea uppoutua. Näyte: 1 | 2

Alio Dien droonien päälle rakentuva Sunja tarjoaa monikerroksista yhteissoittoa laajalla intrumenttivalikoimalla. Kenttänauhoitusten lisäksi avaraa ja puhdasta äänimaailmaa improvisoidaan niin zitherilla, haitarilla, kelloilla kuin aasialaisella khene-huuliharpullakin.

Surrealistista tunnelmaa ja mestarillista äänimaisemointia tunnetuilta tekijöiltä. Circo Divino tarjoaa miellyttävän ja uuden lähestymistavan kerronnallisempaan ambientiin/kevyeen elektroniikkapohjaiseen musiikkiin. HUOM: LP-versiossa kuljetuksen aiheuttamaa taittumaa pahvikuoressa.

Eteeristä sekä tummasävyistä ambientia, jossa kevyet perkussiot ja ajoittaiset suoremmat biitit tuovat oman ulottuvuutensa Bourdinin laajaan äänimaailmaan.

?Cosmospir? is a debut album from Polish singer/improviser and composer, India Czajkowska. Her music overturns categories through a fluid blend of classical instruments, experimental vocal technique and electronic spectrum arrangements. [...] This is music for those who aren?t afraid to plunge into the deep, and sometimes, even dark areas of their own soul. Especially for those who love to travel far away, without going out, just focused on listening to fascinating sounds. Joanna KasztelaniecNäyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9

Laajalla ja painostavalla särövallilla liikkeelle lähtevän Organs Lost At Sean jälkeen laskeudutaan huomattavasti seesteisempään äänimaailmaan. Hälyisämmän ja rauhallisemman ambientin aloilla liikkuva Kiri No Oto on dynaaminen ja tunnelmaltaan intensiivinen yhdistelmä dronea, prosessoituja kenttänauhoituksia ja perinteisempiä ambientkerroksia.

Saundeiltaan moni-ilmeinen Humus on hieno lisä varsin tuoreen Somnia levy-yhtiön katalogiin. Levy on pääsääntöisesti suhteellisen kevyttä synteettistä soittelua ja sen yksitoista kappaletta muodostavat mukavan ja laadukkaan kokonaisuuden. Erittäin kaunis kierrätysmateriaaleista valmistettu, soijamustein painettu digitasku. [linkki ääninäytteisiin]

Laajaa synteettistä ääntä ja jonkin verran itä-aasialaishenkistä musiikki- ja instrumentaatioperinnettä omintakeisessa, hallitusti kummittelevassa paketissa.

Jumittavilla hälyäänillä ja pehmeällä pörinällä maisemoiva Carlos Giffoni onnistuu Adult Lifella luomaan lähes melodiattomalla äänellä rakenteellisesti sulavan ja erikoisella tavalla tunnelmoivan levyn.

Lost Terrain etenee soundtrackmaisesti jakautuen yhdeksään erilliseen, suhteellisen eri instrumentaatioon luottavaan kappaleeseen jotka eroavat jossain määrin toisistaan myös tunnelmansa puolesta. Greinken rohkea yritys yhdistää suoran melodisia, haikean synkähköjä synteettisiä maalailuja kaukaisuuteen vaipuviin äänimaisemakappaleisiin sekä hälyisiin kollaaseihin onnistuu kokonaisuutena loistavasti. aattaa vaatia muutaman kuuntelukerran avautuakseen mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista. Näyte: 1 | 2

Grey Parkin tuore tehdasvalmisteinen CD-R tuo vanhat syntikkasaundit rehellisesti esiin mutta ilman turhan retroilun tuntua. Levy ei myöskään pelaa pelkällä miellyttävällä saundimaailmalla vaan on monilta osin sekä melodista että rakenteellisesti hyvin sävellettyä materiaalia. Toinen kappale, Drunktank Buddha, on levyn helmi ja tuo oman viehkeän nostatuksensa levyn keskivaiheille.

Trilogian viimeinen osa on ensimmäisen osan tapaan yksi, yhtenäinen droonikappale jota ajoittain rikkoo joukko päälle ja rinnalle nousevia pehmeitä kerroksia. Kaunis ja hillitty loppu teossarjalle. Samanlainen kaunis ja uniikki paketointi kuin ensimmäisessä osassakin.

Tyylikkäästi kehittyviä pehmeitä lo-fi/glitch-henkisiä äänimattoja ja pääosin hiljaista, rauhallista kulkua.

Rauhallisen kevyttä, kaunista ja harkittua maalailua yhden reilun tunnin mittaisen kappaleen muodossa. Perinteisempää, pehmeän synteettistä ambientia lahjakkain ja tyylikkäin ottein toteutettuna.

Korkeita ja tunkeutuvia, yleensä vain muutamia päällekkäisiä taajuuksia hyväksikäyttävä Labyrinthitis on äänilähdeminimalismia toimivimmillaan. Yksinkertaisten äänten yhteissointi luo rikkaita yhdistelmiä, jotka välittävät levyn ahdistavahkon yleistunnelman tehokkaasti kuulijalle.

Jürgen Rehbergin pianotekstuurit ja Lucia Mensen huilusovitukset yhdistyvät Peter (Namlook) Kuhlmannin syviin ambient-taustoihin tässä tunnelmaltaan nostalgisessa ja kauniin haikeassa teoksessa.

Melankolisesta toiveikkaaseen ja pian taas takaisin haikeampiin sävyihin vaipuva huippusellisti Gerhardtin soitto aaltoilee lumoavasti eteenpäin tarvitsematta rinnalleen mitään muuta kuin kauniin kaiun.

Strange Growths / Wander alkaa Lingua Fungin tyylikkäällä akustisen soiton ja hiljaisten laulujen sävyttämällä ambientilla joka ajoittain kasvaa jopa selkeästi folkimpiin hetkiin. Shrine jatkaa tästä saumattomasti pehmeällä, orgaanisella äänimaisemalla joka levyn loppua kohden liukuu synkempiin ja teollisempiin sävyihin. Harvinaisen hienosti yhteen toimiva split-levy.

Maitreyan debyytti eroaa varsin suuresti miehen myöhemmistä julkaisuista. From the Mothership on rehellisen syntikka/samplepohjaista, efektein höystettyä ja avaruustunnelmaista, osin isojen jousisaundien viemää soundtrackhenkistä fiilistelyä.

Edeltäjäänsä hämyisempi mutta tyyliltään saman suuntainen .74 on täynnä rakennetta ja selkärankaa, jonka yhdistäminen hiljaisehkoon ambient-toteukseen onnistuu harvoin näin hyvin. Tämä on äärimmäisen yhtenäinen, unenomainen ja kaunis levy, joka on minulle tuntemattomasta syystä jäänyt tekijänsä viimeiseksi.

"For many years I dreamed about making an album for the greatest lovers and divine principles Radha and Krishna. Finally, my longyear friend Jo?an Púry encouraged me to do so. Everything was made possible thanks to a very very devoted musician, sound engineer and friend Michal Dit . I am grateful for all of his inspiring remarks, by which he gave my ideas the right direction and then made the realization easy. This loving piece of work would not have come into existence without his help." -Jirí Mazánek

Outland -sarjan ensimmäinen osa liikkuu erittäin hämärissä tunnelmissa. Levy koostuu periaatteessa yhdestä tunnin mittaisesta kappaleesta, joka on jakautuu 12:een teemavariointiin. Bill Laswellin orgaaniset bassot ja Pete Namlookin syntikkatekstuurit yhdistettynä mongolialaiseen kurkkulauluun luovat vahvoja mielikuvia herättävän musiikkielämyksen.

Ilmavia ja äärimmäisen laajalle levittäytyviä synteettisiä kerroksia, välillä etäisillä perkussiolla tuettuina. Meditatiivista, kosmista ja virtaavaaa tunnelmointia Numinalle tunnusomaiseen tyyliin. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9

Returnal jatkaa musiikillisesti OPN:in aikaisempien levytysten retro-futuristisessa hengessä, mutta on rakenteeltaan ja äänimaailmaltaan edeltäjiään monimuotoisempi ja syvempi.

"Classically elegant and extremely refined ambient music. Multi-dimensional sounds that are warm and enveloping [...} A new sonic alchemy, and an entirely new world of soothing sounds for the adventurous listener to visit." -Silentes

Polveilevaa, kaikuvaa ja jumittavaa äänimatkailua mestari Robin Storeyn samplerin matkassa. Huikeita nousuja ja hetkiä, joita seuraa pikaisehko vaipuminen takaisin arkeen.

Laajaa, paikoin varsin valoisaa tunnelmaa hiotun nerokkaisiin rytmisiin elementteihin yhdistävä Fields tarjoaa levyllisen kepeää mutta tarkkaan harkittua elektronista ambientia. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8

Mirko Uhligin omalaatuisen hidastempoista, jopa painostavaa kappaletta seuraa Dronaementin rauhallinen, äänimaailmaltaan tasapainoinen ja miellyttävä Fields. Levy käsittää kaksi pitkää, hyvin yhteensopivaa kappaletta kauniin maalauksellisin layoutein.

Etäisiä, rauhallisesti aaltoilevia taustoja yhdistettynä varsin rakenteettoman vapaasti liikkuvaan, laajasti kaikuvaan saksofoni- ja huilusooloiluun.

Wiesen tutumpaan drooneiluun verrattuna Perfume on varsinkin alkupuoleltaan paljon suorempaa, synteettisempää ja konebiitteineen jopa retron oloista. Omalaatuinen ja monipuolinen kokonaisuus.

Eteerisellä Devotion-raidalla aukeava Vision jatkaa kulkua pehmeällä ja poikkeuksellisen kauniilla synteettisellä matolla, tehden huomion herättämiseksi pienen poikkeaman myös tutumman kielisoitininstrumentaation suuntaan. Wieseä unenomaisimmillaan.