
Aes Danan neljäs täyspitkä jatkaa tutuilla linjoilla yhdistellen synkähköä elektronista ambientia ja downtempo trancea.

Tummasävyistä ja virtaavaa elektronista ambientia kevyellä, ajoittain myös astetta trancempaan suuntaan kiihtyvällä sykkeellä. Johdonmukaisen rauhallisesti etenevä ja otteessaan pitävä kokonaisuus.

AES Danan ensijulkaisun Season 5:en tyyli on sinänsä Ultimaen ystäville tuttua mutta positiivisella tavalla "dubimpaa". Tämä hieman vähäeleisempi ote yhdistettynä nopeahkoihin mutta tasaisiin biitteihin tekee levystä erityisen hypnoottisen, ja se vaikuttaa yllättävän tehokkaasti myös taustalla soitettuna.

Orgaanista aaltoliikettä pehmein droonein, upein melodioin ja ajoittain eteen nousevin, hartain laulusamplein. Alio Dieta kauneimmillaan tyylikkääseen digipackiin pakattuna. Näyte: 1 | 2

Tunnelmaltaan tummasävyinen End of an Era koostuu seitsemästä kappaleesta, joissa loopit, droonit, kenttänauhoitukset sekä ajoittain esiin tulevat syntikka- ja laulukerrokset rakentavat pohjan mm. psalttarin, sitran ja sellon luomaan lämpimään sointiin. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4

Alunperin 1998 julkaistu The Hidden Spring on yhtenäinen kokoelma nauhoituksia vuosilta 1993-1997. Monipuolinen teos vangitsevaa luonnonläheistä drone/ambientia, johon oman säväyksensä antaa levyllä vieraileva legendaarisista Maeror Tristä ja Troumista tunnettu Stefan Knappe. Uudelleenjulkaisu tyylikkäässä 6-paneelisessa digipakissa (333 kpl painos). Näyte: 1 | 2 | 3

Castle's Sonorisation's -sarjan uusin kiilaa suoraan Alio Dien parhaimmistoon. Melodisesti kauniit, jopa hartaat, päällekkäiset sävelkulut kerrostuvat pehmeäksi äänimatoksi, joka pitää hitaasti liikkuvan tunnelmoinnin kasassa. Erityisesti Aura Seminaliksesta ja esimerkiksi Basinskin pehmeämmistä töistä nauttiville.

Runsain luontoäänin sävytetty Incantamento on sävyltään pehmeä ja tunnelmaltaan monilta osin muuta Alio Dien tuotantoa valoisampi kokonaisuus.

Yhdistelmä kenttänauhoituksia, luonnonääniä, oikeita soittimia ja elektronisempaa saundia. Toisin kuin Alio Diella yleensä, ovat levyn lukuisat kappaleet suhteellisen itsenäisiä saman sävelen tai melodisen teeman ympärille rakentuvia kehitelmiä. Äänimaailma on vaihtelevaa, improvisoidun henkistä ja monipuolista. Khen Introduce Silence on ehdottomasti tekijänsä tyylikkäimpiä töitä.Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5

Yksi pitkä vahvan droonin varaan rakentuva kappale joka melodisella minimalismillaan ja toistuvuudellaan saa aikaan äärimmäisen meditatiivisen ja syvän kokemuksen. Näyte: 1

Upeista elävistä drooneista, erilaisista lyömä- ja puhallinsoittimista ja luontonauhoituksista koostuva La Stanze Della Transcendenza nojaa täysin akustisiin äänilähteisiin, joiden maltillisella elektronisella manipuloinnilla on saavutettu tunnelmaltaan mystinen ja monipuolinen kokonaisuus. Näyte: 1 | 2 | 3

Leaves Net koostuu lukuisista tyyliltään erilaisista mutta yhteensopivista kappaleista; tunnelma liikkuu luontevasti vyöryvistä massoista Alio Dielle tyypilliseen vähäeleisyyteen ja taas takaisin. Kysymys ei kuitenkaan ole kokoelmalevystä vaan uuden ja vanhan materiaalin luovasta yhdistämisestä.

Materiaalia alunperin 90-luvun alkupuolelta uudelleenjulkaistuna kauniissa 6-paneelisessa digipakissa. Kokeilevaa, abstraktia, paikoin synkkää ambientia Alio Dien varhaiskaudelta. 333 kappaleeseen rajoitettu painos. Näyte: 1 | 2

Yhdessä Vidna Obmanan ja Gregorio Bardinin huilusovitusten kanssa Alio Die loihtii vajaan tunnin verran monipuolista, ilmeikästä ja kaunista tunnelmointia johon ei ole vaikea uppoutua. Näyte: 1 | 2

Aikaisemmin ilmestyneen Aura Seminaliksen aloittaman teemasarjan (Castles Sonorisation's Series) toinen osa. Näyte: 1 | 2 | 3

Erittäin hieno kollaboraatio italialaisilta ambientmestareilta. Äänimaailmaltaan täyteläinen ja moniulotteinen teos yhdistää saumattomasti molempien artistien omalaatuiset ambientsaundit yhdeksi unenomaiseksi kokonaisuudeksi. Näyte: 1 | 2

Intialainen klassinen laulu, dhrupad, yhdistyy upeasti drooneihin ja erilaisiin luonnollisiin äänimaisemiin. Kuuluisan laulajan Amelia Cunin ja Alio Dien yhteissävellys liukuu tasapainoisesti kauniiden, toistuvien laulumelodioiden ja etäisten taustojen mattoa pitkin. Rauhallinen ja harkittu kokonaisuus. Näyte: 1 | 2 | 3

Kirkasta, laajaan instrumenttivalikoimaan pohjaavaa ääntä ja Martina Galvagnin leijuvia laulusovituksia; äärimmäisen nautittava ja tunnelmaltaan herkän valoisa teos.

Alio Dien droonien päälle rakentuva Sunja tarjoaa monikerroksista yhteissoittoa laajalla intrumenttivalikoimalla. Kenttänauhoitusten lisäksi avaraa ja puhdasta äänimaailmaa improvisoidaan niin zitherilla, haitarilla, kelloilla kuin aasialaisella khene-huuliharpullakin.

Surrealistista tunnelmaa ja mestarillista äänimaisemointia tunnetuilta tekijöiltä. Circo Divino tarjoaa miellyttävän ja uuden lähestymistavan kerronnallisempaan ambientiin/kevyeen elektroniikkapohjaiseen musiikkiin. HUOM: LP-versiossa kuljetuksen aiheuttamaa taittumaa pahvikuoressa.

Alva Noton Xerrox käsittelee kopioinnin, kopion ja alkuperäisen teoksen suhdetta pehmein, humisevin ja rätisevin elektronisin äänin, joita on nauhoitettu eri laitteista ympäri maailmaa. Näiden mukana ääni liikkuu kauniiden, synteettisten melodioiden avulla erinomaisen tunnin mittaisen matkan. Vähäeleinen, tyylikäs pahvipaketointi.

Oöphoi ja Enrico Coniglio loihtivat kauniin diskanttista lo-fi-leijuntaa pienin, glitchaavin rytmipaloin.

Toisin kuin lukuisat konserttinauhoitukset, vuonna 2004 esitetty Arcturus ei kärsi liioin huonosta äänityksestä tai vanhojen biisien kierrätyksestä uudessa paketissa. Tarjolla on kolme pitkää, sekvenssivetoista ja vauhdikasta, melodista raitaa hyvässä avaruushengessä. Hanki kerralla koko DiN-julkaisujen ensikolmikko tai täydennä puuttuvat hyödyntämällä ARC-tarjouksemme: 10e/kpl, 18e/2 levyä, 26e kaikki kolme.

Blazen aikaan ARCilla on sekvenssien ja isojen syntikoiden lisäksi mukana rock-henkisempää menoa rumpujen tukemana ja levy on avaruusmusiikkia menevimmillään. Hanki kerralla koko DiN-julkaisujen ensikolmikko tai täydennä puuttuvat hyödyntämällä ARC-tarjouksemme: 10e/kpl, 18e/2 levyä, 26e kaikki kolme.

Church on Boddyn ja Shreeven sekvensserivetoista avaruustunnelmointia parhaimmillaan. 74 minuuttia erinomaisesti kasassa pysyvää ennakkoluulotonta uutta musiikkia vanhassa hengessä. Ei kuulu ARC-tarjoukseen mutta hinta on edullinen siitä huolimatta.

ARC ottaa tällä levyllä käyttöön poikkeuksellisen laajan äänirepertuaarin ja kuljettaa musiikkia muullakin kuin perinteisemmillä syntikkakuvioilla. Kirkas ja laadukas tuotanto. Hanki kerralla koko DiN-julkaisujen ensikolmikko tai täydennä puuttuvat hyödyntämällä ARC-tarjouksemme: 10e/kpl, 18e/2 levyä, 26e kaikki kolme.

Viime vuosien Ultimae-uusklassikko Life^2 ei paljoa jarruttele. Pompöösista orkestraaliavauksesta lähdetään nopeasti varsin laajan trancen suuntaan, otetaan etnoelementit mukaan ja vaihdellaan 4/4-biitin sekä ambientvellonnan välillä. Melodisesti suoraa ja helposti lähestyttävää tavaraa niin tanssilattialle kuin kotitunnelmointiinkin.

Improvisaatioon perustuva Solyaris vie kuulijansa kirjailija Stanislav Lemin scifi-klassikon tunnelmiin. Kolme pitkää kappaletta, joissa kauniin harmoniset droonit yhdistyvät vanhahtaviin, mutta tyylillä toteutettuihin glitch-ääniin ja sampleihin. Lähes 80 minuuttia vangitsevaa minimalismia miellyttävässä retrohengessä.Näyte: 1 | 2 | 3 | 4

Edeltäjänsä tavoin laajaa mutta tunnelmaltaan painostavampaa ja seikkailevampaa, suurelta osin nerokkain rytmisin elementein vahvistettua kuljetusta. Levy-yhtiölle tyypilliseen tapaan kierrätyspaperille soijamustein painettu kaunis, käsintehty digitasku. [linkki ääninäytteisiin]

William Basinskin uusin julkaisu koostuu vuonna 1982 tehdyistä arkistonauhoituksista. Tunnelmaltaan urbaani ja surullisen kaunis 92982 rakentuu pääosin lyhyistä orkestraali/pianomelodioista koostuvista rahisevista ja särisevistä nauhaloopeista, joita vahvistavat ajoittain taustalta kuuluva häly elävästä kaupunkiympäristöstä hälytysajoneuvoineen, helikoptereineen ja muine äänineen.

Basinskin nauhalooppituotannon helmi, El Camino Real, vyöryttää sekuntia vaille 50 minuuttia erittäin kaunista, erittäin tunteellisesti voimakasta ja pehmeää, lähes yhtäjaksoista toistoa jonka meditatiivinen luonne on vertaansa vailla. Ristiriitaisesti levyä voisi kuvata saundillisesti laajaksi minimalismiksi. Koruton pahvitaskupaketointi tuntuu jollain oudolla tavalla sopivan tunnelmaan.

Looppaavia, kauniita mutta ajoittain hajoilevia vanhoja orkestraalipätkiä nerokkaasti hyödyntävä Disintegration Loops -sarja on kenties säveltäjä William Basinskin tunnetuinta ja omintakeisinta materiaalia. Sarjan ensimmäinen osa alkaa haikealla duurilmelodialla, joka yli tunnin mittaisen hienovaraisen kuljetuksen myötä palaa kohti pienempiä osatekijöitään. Seuraava kappale valmistaa jo kohti sarjan toista osaa, ja Disintegrationit ovatkin parhaimmillaan peräkkäin nautittuina.

Looppaavia, kauniita mutta ajoittain hajoilevia vanhoja orkestraalipätkiä nerokkaasti hyödyntävä Disintegration Loops -sarja on kenties säveltäjä William Basinskin tunnetuinta ja omintakeisinta materiaalia. Toinen osa alkaa hiljaisella ja hämärällä puolituntisella josta kuin varkain noustaan todella huikeaan, kylmiä väreitä nostattavaan melodiaan, joka kuitenkin alkaa hiljalleen hajota loppua kohden.

Looppaavia, kauniita mutta ajo)ttain hajoilevia va.hoj! orkestraalipätkiä nerokkaasti hyöd9ntä6ä Disintegratio. Lo/ps -sarja on kenties säveltäjä William Basinskin tunnet5int! ja omi.takeisinta materiaalia. Kolmannessa`osa3sa 3iirrytään kaikkein 6ahvimmin nimen mukaiseen hajoavaan, rom!htavaan tun.elm!an. Levyn ensimmäisen neljänneksen ajan loopit murs+aut5vat`ajoitta)n pelkäksi vaimeaksi pörinäksi, nousevat ta!s aallon la)lla ja pain5vat uudestaan pohjaan. Loppua kohde. et%nem)nen muu4tuu`vak!amm!ksi, disintegraation silti koko aja. na+ertaessa pieniä paloja asinskin nauhoista.

Looppaavia, kauniita mutta ajoittain hajoilevia vanhoja orkestraalipätkiä nerokkaasti hyödyntävä Disintegration Loops -sarja on kenties säveltäjä William Basinskin tunnetuinta ja omintakeisinta materiaalia. Tässä neljännessä osassa tunnelma palaa duurivoittoiseen, ajoittain ryhdikkääseen kulkuun joka antaa hienolle sarjalle sen ansaitseman tyylikkään lopun.

Garden of brokenness hyödyntää pianolooppia pääsoittimenaan, mutta tyyli on perinteistä, mininmaalista Basinskia. Toistuva, haikeankaunis melodia vaipuu ajoittain täyteen hiljaisuuteen ja nousee pian taas kaikumaan voimakkaammin eteen. Tunnelmaa syventää melodian kanssa liikkuva, meluisan humiseva äänimassa.

Neljääntoista lyhyempään raitaan jaettu 46 minuuttinen melancholia koostuu lähes kolmenkymmenen vuoden takaisista nauhaloopeista. Surumieliset piano- ja sellomelodiat luovat taustaäänien kanssa vangitsevaa ja hypnoottista ambientia, jossa Basinskille ominaiseen tyyliin hauraat osaset hajoilevat ja rakentuvat uudelleen vain hajotakseen taas.

Vuosikymmeniä sitten Mellotronin pehmeään ääneen ihastunut Basinski päätti instrumentin puutteessa tehdä oman versionsa nauhoittamalla radiosta sopivia pätkiä ja hidastamalla, looppaamalla ja muuten yhdistellen nauhoitti livenä tämän satunnaisen radiokohinan tukeman teoksensa. Lopputulos on huikea, ja allekirjoittaneen mielikuvissa hyvinkin scifi-henkinen, 90-minuuttinen eepos. Leadisaundi on etäisesti Vangelista ja tunnelma melkein kuin Artemievia...

Tyylikkään huojuva, äänimaailmaltaan kauniin rakeinen ja melodioiltaan Basinski-skaalalla suorastaa progressiivinen levy. Shortwavemusic on teollisen harmaa, aavemainen ja kokonaisilmeeltään kaikkea muuta kuin jokin digitaalisen tylsä synkistelyteos. Levyn kummittelevat melodiat ovat toistuvia, vähäeleisiä ja kiehtovia.

Nauhalooppitöistä poiketen Silent Night perustuu kokonaan Voyetra 8 -syntetisaattorilla tuotettuun ääneen. Levyn saundi on yhdistelmä pehmeää, ujeltavaa melodiaa ja heinäsirkkamaista, rauhoittavaa kaikuvaa sirinää. Basinskille tyypilliseen tapaan teos pyörii koko ajan peruselementtiensä varassa. Loppupuolella melodia putoaa kokonaan, mutta ei koskaan varsinaisesti muutu.

Seesteinen kaunis, pitkä ja rauhallinen pianokappale Basinskin tyyliin. Päällekkäisten looppien pienimuotoista hajoilevaa kiertokulkua ja lämmintä ääntä.

Jälleen kerran vanhoja nauhalooppeja hyödyntävä Basinski onnistuu uudella Vivian & Ondinellaan luomaan lähes täydellistä pehmeää ja hidasta, melodisesti kaunista äänikudelmaa.

Tunnin verran seesteistä ja rauhoittavaa minimalistista ambientia ja vellovia drooneja. Ensimmäinen osa Voyetra-syntetisaattorilla sävelletystä kahden levyn teemasarjasta.

Toinen osa Voyetra-syntetisaattorilla sävelletystä kahden levyn teemasarjasta. Ensimmäisen osan lailla pitkälti samoissa maisemissa viipyilevää minimalistista ambientia.

Rakenteeltaan erittäin monipuolinen Autumn Continent liikkuu sulavasti laajoista eteerisistä kerroksista pienempiin sekvenssivetoisiin tunnelmointeihin. Kaunis ja melankolinen matka. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10

Avaruudellisista äänimaisemistaan tunnettu Between Interval ammentaa ensijulkaisullaankin (alkup. CDR 2004) tutuista teemoista, mutta uudempia keveämmin sekä hieman enemmän pilkettä silmäkulmassaan. Radio Silence etenee tyylitellyn synteettisten saundien ja lennokkaiden, hitaiden pulssien ja komppien avustamana pitkin kevyttä, hieman teatraalista rataansa. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12

Vaikka levyllä liikutaan kosmisissa tunnelmissa, ei kyse ole synteettisestä avaruuselektroniikasta vaan laajasta, usein suhteellisen massiivisestakin äänimaisemoinnista joka aaltoilee tyylikkäiden sointujen ja hitaiden melodiakehitelmien välillä. Eteneminen ei perustu tavanomaisen pitkiin ja kärsivällisiin kuljetuksiin, vaan Secret Observatory liikkuu suhteellisen vauhdikkaasti hieman perinteistä laajempaa synteettistä elementtivalikoimaa hyödyntäen. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4

Pehmeää ja äärimmäisen miellyttävää saundia mataline pulssinomaisine rytmeineen ja ajoittain kaikuvine puhesampleineen. Helposti lähestyttävää, tyylikästä ja silti tunnelmaltaan syvää elektronista ambientia.

Synkkää, painostavaa ja kuumeista tunnelmointia. Loopit, kenttänauhoitukset ja vähäeleiset rytmit yhdistyvät minimalistisiin ambient-kerroksiin. Soundtrack Erik Skjoldbjærgin vuonna 1997 ilmestyneeseen saman nimiseen elokuvaan.

Patashnik tuo samoihin kansiin kevyempää elektronista ambientia ja tanssilattioillakin mainetta niittäneitä teknompia, mielettömän mukaansatempaavia kappaleita. Alansa todellinen merkkiteos.

Mahtava kahden levyn uudelleenjulkaisu todellisesta ambient-klassikosta, sisältäen alkuperäisen Substratan lisäksi soundtrackin venäläiseen mykkäfilmiin Man With a Movie Camera vuodelta 1929. Bonuksena kaksi raitaa alkuperäisen Substratan Japani-versiosta.

Boddyn omalaatuinen tyyli tehdä erilaisista, "rehellisen" synteettisistä kappaleista eläviä kokonaisuuksia saa varsin toimivan muodon muutaman vuoden takaisella Chiasmatalla.

Drones koostuu kolmestakymmenestäneljästä lyhyestä, erillisestä kappaleesta jotka liittyvät yhteen pikemminkin kohtausmaisesti kuin musiikillisen saumattomasti. Ilmaisultaan suora kokonaisuus, joka temaattisesti loihtii mieleen levyn loppua kohti vapautuvan teknologiadystopian.

"Sentimental is an album of sensitive feeling melodies played by the composer himself on the piano. The album contains different pieces, but all they are united by one unique inner mood. Like the brilliant melodies of Ryuichi Sakamoto, this music will be remembered by everyone who likes romantic genre." -Faria.ru

Syvä kokonaisuus laajaa, moniulotteista äänimaisemointia eräältä viime vuosien parhaista uusista ambient-artisteista.

Eteeristä sekä tummasävyistä ambientia, jossa kevyet perkussiot ja ajoittaiset suoremmat biitit tuovat oman ulottuvuutensa Bourdinin laajaan äänimaailmaan.

Rising Fog tarjoaa vellovaa tunnelmointia sekä biisimäisen suoraa synteettistä ambientia Bourdinin tyyliin.

Tunnelmallisia kaupunkikuvauksia kevyenvellovan ambientin muodossa. Upeasti rakennettu monipuolinen kokonaisuus on yksi Lucette Bourdinin vahvimmista tyylinäytteistä.

Tunnelmaltaan moni-ilmeinen, pehmeän synteettinen Under Currents nivoo yhteen mukavan paketin omintakeista, helposti lähestyttävää musiikkia.

Brennanin elävä ja sulavasti liikkuva äänimaisema kiteytyy kauniisti Strange Paradisessa, jonka neljä kappaletta tarjoavat 55 minuuttia harkitun vakaata mutta silti moni-ilmeistä ambientia.

Jälleen kerran Thom Brennan onnistuu yhdistämään upean äänimaisemansa kauniisiin, hitaasti eteneviin sävel- ja sointukulkuihin jotka upottavat kuulijansa kirkasvetiseen, kohti valtamerta vaipuvaan virtaan.

Äänimaisemaltaan erittäin raikas The Art of Dying Alone pohjaa kauniiden piano- ja kitaralooppien rakentamille melodioille, joita tukevat laajat syntikka- ja laulukerrokset. Pohjavireeltään herkän melankolista ambientia, jonka eteerisessä tunnelmassa on alati läsnä pilkahdus toivoa.

Hitaita, hypnoottisen rauhallisia rytmejä ja vähäeleisiä mutta kautta linjan miellyttäviä melodioita. Elektronisen ambientin parhaimmistoa ja loistava debyytti tältä kaksikolta.

Pari vuotta odotettu CBL-uutuus lisää tuttuun saundiin eloa ajoittaisin vaimein vokaalein ja selvästi monipuolisemmin kääntein. Edeltäjiään iskevämpi ja jossain määrin biisiorientoituneempi hiottu laatutyö, josta ei kuitenkaan puutu tunnelmaa tai melodista vetovoimaa.

Edeltäjänsä lähtökohdista nouseva, tosin astetta melodisesti suorempi ja syvempi World of Sleepers räjäyttää pankin kevyen ja äärimmäisen mukaansatempaavan elektronisen ambientin tai downtempon tyylilajissa. Lopun kymmenminuuttinen rauduskoivun mukaan nimetty kappale hakee vertaistaan yksinkertaisen, kauniin melodisen kuljetuksen saralla.

Kauan odotettu Cellin uutuuslevy jättää rakenteensa puolesta hiotun ja ajan kanssa sävelletyn vaikutelman. Hanging Masses tarjoaa 70 minuuttia kauniisti yhteen soljuvaa elektronista ambientia, kepeitä, miellyttäviä melodioita ja kaikin puolin hyvin tuotettua synteettistä ääntä.

Enemmän ambientin ja tunnelmoinnin kuin niskoihin liikettä saavan beatin varassa kulkeva Substans tuo yhteen pakettiin korkeatasoista elektronista äänimaisemaa Fennesz-henkisistä duurifiilistelyistä synkkiin break-rytmeihin asti. Mistään progeilusta ei sentään ole kyse sillä vaihtelu on lähinnä kappaleiden välistä, mutta tämä jakanee mielipiteitä yleisöjen välillä. Kaikesta päätellen ainakin sitä innostunutta porukkaa löytyy.

?Cosmospir? is a debut album from Polish singer/improviser and composer, India Czajkowska. Her music overturns categories through a fluid blend of classical instruments, experimental vocal technique and electronic spectrum arrangements. [...] This is music for those who aren?t afraid to plunge into the deep, and sometimes, even dark areas of their own soul. Especially for those who love to travel far away, without going out, just focused on listening to fascinating sounds. Joanna KasztelaniecNäyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9

Clevelandilainen noise/ambient/drone-trio tarjoilee hallitun tunnin mittaisen kokonaisuuden laajasaundista ambientia noisemmilla vivahteilla, pääpainon kuitenkin pysyessä melodisilla kitara- ja syntikkakerroksilla.

Laajalla ja painostavalla särövallilla liikkeelle lähtevän Organs Lost At Sean jälkeen laskeudutaan huomattavasti seesteisempään äänimaailmaan. Hälyisämmän ja rauhallisemman ambientin aloilla liikkuva Kiri No Oto on dynaaminen ja tunnelmaltaan intensiivinen yhdistelmä dronea, prosessoituja kenttänauhoituksia ja perinteisempiä ambientkerroksia.

Saundeiltaan moni-ilmeinen Humus on hieno lisä varsin tuoreen Somnia levy-yhtiön katalogiin. Levy on pääsääntöisesti suhteellisen kevyttä synteettistä soittelua ja sen yksitoista kappaletta muodostavat mukavan ja laadukkaan kokonaisuuden. Erittäin kaunis kierrätysmateriaaleista valmistettu, soijamustein painettu digitasku. [linkki ääninäytteisiin]

Laajaa synteettistä ääntä ja jonkin verran itä-aasialaishenkistä musiikki- ja instrumentaatioperinnettä omintakeisessa, hallitusti kummittelevassa paketissa.

Kahdeksan ilmapiiriä tuo yhteen humisevan hiljaista ambient-taustoitusta ja omaa tietään etenevää pianoimprovisaatiota. Levy kulkee vähintäänkin hämyisiksi, jopa kieroiksi kuvattavissa sävyissä ja liikkuu taitavasti omalla painollaan vailla liiallista kappalemaisuutta tai muita rakenteellisia rajoja.

Äänimaailmaltaan tutun kuuloista, mutta jälleen myös uudistunutta Fennesziä. Saundiltaan edellistä Venice -albumia pehmeämpi ja hieman synkempiä sävyjä saanut Black Sea yhdistelee taitavasti kenttänauhoitusten tukemia hälyisämpiä kerroksia akustisten kitaraosioiden sävyttämään ambientiin.

Ryuichi Sakamoton abstraktit, välillä improvisoidun kuuloiset ja ajoittain hyvinkin kauniit yksinkertaisten melodioiden pohjalle rakennetut pianosovitukset ja Christian Fenneszin omintakeinen kitaravetoinen, tosin edellisiin levyihin nähden huomattavasti minimaalisempi, häly soljuvat yhteen tunnelmaltaan tiiviiksi kokonaisuudeksi.

Jumittavilla hälyäänillä ja pehmeällä pörinällä maisemoiva Carlos Giffoni onnistuu Adult Lifella luomaan lähes melodiattomalla äänellä rakenteellisesti sulavan ja erikoisella tavalla tunnelmoivan levyn.

Yhteistöistään tunnetut Grassow ja Weiss luovat Outlandilla miellyttävää hitaahkosti etenevää, droonin päälle kerrostuvaa ääntä. Kulku virtaa kuitenkin yllättävän jämäkästi hiljaisten perkussioiden ja muiden rytmittävien elementtien ajoittaisessa ohjauksessa.

"Inner Path ? the idea of combining pure handplayed acoustic instruments with modern electronics, samples and nature-sounds. With a spiritual sight behind, Inner path is open for free direction and interpretation nevertheless with a strong focus inside ourselves by considering the existence here on earth as ONE of many journeys back into the inner light." -Mathias Grassow

Lost Terrain etenee soundtrackmaisesti jakautuen yhdeksään erilliseen, suhteellisen eri instrumentaatioon luottavaan kappaleeseen jotka eroavat jossain määrin toisistaan myös tunnelmansa puolesta. Greinken rohkea yritys yhdistää suoran melodisia, haikean synkähköjä synteettisiä maalailuja kaukaisuuteen vaipuviin äänimaisemakappaleisiin sekä hälyisiin kollaaseihin onnistuu kokonaisuutena loistavasti. aattaa vaatia muutaman kuuntelukerran avautuakseen mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista. Näyte: 1 | 2

Kaunista ja pehmeästi soitettua, melodiavetoista tunnelmointia tarjoava Wide View on Greinken uudemman tuotannon hienoimpia hetkiä. Tasapainoinen ja sävyltään haikeahko kokonaisuus.Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 >

Grey Parkin tuore tehdasvalmisteinen CD-R tuo vanhat syntikkasaundit rehellisesti esiin mutta ilman turhan retroilun tuntua. Levy ei myöskään pelaa pelkällä miellyttävällä saundimaailmalla vaan on monilta osin sekä melodista että rakenteellisesti hyvin sävellettyä materiaalia. Toinen kappale, Drunktank Buddha, on levyn helmi ja tuo oman viehkeän nostatuksensa levyn keskivaiheille.

Yli tunnin mittainen, hallittu ja monitahoinen matala droonikappale todella kauniisti ja uniikista paketoituna. Painos on lopuillaan ja seuraavasta ei kuulemma tule enää tyylikästä, kalliisti valmistettua erikoisversiota...

Trilogian viimeinen osa on ensimmäisen osan tapaan yksi, yhtenäinen droonikappale jota ajoittain rikkoo joukko päälle ja rinnalle nousevia pehmeitä kerroksia. Kaunis ja hillitty loppu teossarjalle. Samanlainen kaunis ja uniikki paketointi kuin ensimmäisessä osassakin.

Tyylikkäästi kehittyviä pehmeitä lo-fi/glitch-henkisiä äänimattoja ja pääosin hiljaista, rauhallista kulkua.

Saundeiltaan loisteliaan kirkas ja erotteleva Human pyörii downtempon/ambientin maastossa hyödyntäen niin glitchailevia ja särähteleviä perkussioita kuin kauniisti soivaa akustista kitaraakin. Tunnelmaa on vaikea palauttaa mihinkään teemoihin, mutta kokonaisuus henkii sekä suurempaa ajatusta että ennen kaikkea tarkkaa harkintaa levyn joka elementin kohdalla.

H.U.V.A. Network on AES Danan (Vincent Villuis) ja Fieldsin (Magnus Birgersson) välinen kollaboraatio, jonka debyytti Distances yhdistelee onnistuneesti molempien artistien omintakeista elektronista ambientia. Genrejen välillä seikkaileva 78-minuuttinen kokonaisuus rakentuu laajoista eri instrumentein luoduista ja synteettisistä kerroksista, joita ajoittain tukevat bassokuviot ja vaihtelevat rytmisektiot.

Verkoston odotettu uutuus Ephemeris yhdistää huippuluokan äänenkäsittelyn monipuolisine lähteineen hyvin sävellettyyn ja äärimmäisen vetävään musiikkiin. Ei mitään hiljaista tasabiitillä kulkua vaan laajaa, paikoin hitaan tunnelmoivaa, paikoin taas eteenpäin puskevaa intensiivistä liikettä.

Ultimaen peruslinjasta positiivisesti erottuva Scroll Slide tarjoaa ambientimpaa ja paljolti vähäeleistä elektronista musiikkia odotetun laadukkaalla produktiolla.

Soundtrackmaisuus - tuo usein lähinnä tyhjää täynnä oleva luonnehdinta - olisi osuva huomio The Coren tavasta kulkea tunnelmasta toiseen. Äänimaisema on laajaa ja yleisfiilis tulkinnasta riippuen jotain futuristisemman kuvauksen ja maanläheisemmän rytmeilyn tienoilla. Laadukasta, miellyttävää ja mielenkiinnon yllä pitävä vajaan tunnin kestävä suoran elektroninen matka.

Soundiltaan orgaanisen kuuloinen Yolo yhdistelee syviä drooneja, glitchiä ja raapivampaa, noisempaa ilmaisua perinteisempään ambientiin.

Ranskalaisen Irezumin ambientdebyytti on soundtrackmainen esitys Ernest Shackletonin traagisesta tutkimusmatkasta Antarktikselle. Melodista, kaunista ja kylmän tunnelmallista (dark) ambientia pakattuna upeaan kuusipaneeliseen digipakiin.

Kokeellista ambientia looppien, kenttänauhoitusten ja vanhojen SK-sarjan Casioiden voimalla. Monipuolista ja karun kaunista äänimaisemointia.

Soaked yhdistää hauraankauniita looppaavia kerroksia erikoisiin, välillä varsin rujoihinkin kenttänauhoituksiin. Tunnelma liukuu ahdistavan ja eteerisen välillä vaipuen paikoin myös melodiattomaksi tilaksi. Ajatus säilyy kuitenkin kirkkaana koko matkan ajan eikä kokonaisuus hajoa moninaisuudestaan huolimatta.

Biospherestä tutun Geir Jenssenin teos ei ole perinteisessä mielessä musiikkia vaan kenttänauhoituksiin perustuva matkakertomus kiipeämisestä tiibetiläiselle Cho Oyu -vuorelle. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään luontoäänikollaasi vaan Jenssen loihtii levystä kiehtovan luomalla musiikillisempaa sisältöä mm. nauhoittamiaan kelloja, musiikkia, soittimia ja muita melodisia ääniä hyödyntäen. Soljuvuus varmistuu myös harvakseltaan mukanaolevilla, tavanomaisemmilla taustatekstuureilla. Upea erikoispaketointi paksuine kansivihkoineen.

Mahtavaa, avaraa elektronista ambientia kevyen unenomaisissa tunnelmissa. Kirkasta ja tarkkaan harkittua äänimaailmaa sävyttävät sekä aavasti kaikuvat rytmiset elementit että ajoittain nousevat laulu- tai puhesamplet. Erittäin miellyttävä ja kaikin puolin huikea julkaisu Biospheren Jensseniltä ja ambientin monilahjakkuus Namlookilta.

Rauhallisen kevyttä, kaunista ja harkittua maalailua yhden reilun tunnin mittaisen kappaleen muodossa. Perinteisempää, pehmeän synteettistä ambientia lahjakkain ja tyylikkäin ottein toteutettuna.

Korkeita ja tunkeutuvia, yleensä vain muutamia päällekkäisiä taajuuksia hyväksikäyttävä Labyrinthitis on äänilähdeminimalismia toimivimmillaan. Yksinkertaisten äänten yhteissointi luo rikkaita yhdistelmiä, jotka välittävät levyn ahdistavahkon yleistunnelman tehokkaasti kuulijalle.

T?ekkiläinen Kora Et Le Mechanix tarjoilee painostavaa ja aavemaista äänimaailmaa hienovaraisin rytmisin elementein. Kauniit ja osittain lähes särkyvät taustakerrokset soljuvat hienosti jykeviin matalataajuisiin pulsseihin. Näyte: 1 | 2 | 3

Jürgen Rehbergin pianotekstuurit ja Lucia Mensen huilusovitukset yhdistyvät Peter (Namlook) Kuhlmannin syviin ambient-taustoihin tässä tunnelmaltaan nostalgisessa ja kauniin haikeassa teoksessa.

Melankolisesta toiveikkaaseen ja pian taas takaisin haikeampiin sävyihin vaipuva huippusellisti Gerhardtin soitto aaltoilee lumoavasti eteenpäin tarvitsematta rinnalleen mitään muuta kuin kauniin kaiun.

Improvisaatio-kvartetin soonista telepatiaa viiden kappaleen ja reilun tunnin mittaisena matkana. -Käpygram Linkki ääninäytteisiin

Lingua Fungin lämmin, akustisten soittimien tukema saundi pääsee parhaiten oikeuksiinsa Flowery Dreamsilla. Yhtenäinen levy kulkee hienosti melodisesti kauniin "folkin" ja mollivoittoisten elektronisten maisemien varassa.

Monipuolisten perkussioiden, akustisen kitaran ja muiden kiinnostavien äänilähteiden avulla Tlapallan Pantonal siirtyy alun kauniin folkkikappaleen jälkeen tekemään jylisevien, kaikuvien syvyyksien ja ajoittaisten melodisempien hetkien kautta todella omaperäistä matkaansa mesoamerikan muinaisten sivilisaatioiden tienoille. Tyylikäs digipack.

Strange Growths / Wander alkaa Lingua Fungin tyylikkäällä akustisen soiton ja hiljaisten laulujen sävyttämällä ambientilla joka ajoittain kasvaa jopa selkeästi folkimpiin hetkiin. Shrine jatkaa tästä saumattomasti pehmeällä, orgaanisella äänimaisemalla joka levyn loppua kohden liukuu synkempiin ja teollisempiin sävyihin. Harvinaisen hienosti yhteen toimiva split-levy.

Prosessoiduilla kenttänauhoituksilla maisemaa maalaava, äänitaiteilija Francisco Lopezin Amarok sukeltaa synkkiin ympäristöihin. Painostava, dynamiikaltaan laaja teos ei sovellu taustamusiikiksi vaan tulee parhaiten esiin kuulokkeilla nautittuna.

Paremmin Scorn-projektistaan tunnetun Mick Harrisin kokeellisempi puoli Lull edustaa minimalistisen ambient/dronen syvimpää osastoa. Jylisevän matalat droonit ja laajat, abstraktit äänikerrokset luovat aavemaisen tunnelman, joka kuljettaa kuulijaansa yhä syvemmälle maanalaiseen pimeyteen.

Rytmisesti hyvin dynaamista ja taitavasti rakennettua elektronista äänimaailmaa melankolisten ja minimalististen melodioiden taustoittamana.

"Synthesized audio report from far away lake and it?s surroundings of natural beauty and original almost untouched wilderness. Drifting in a boat with only a small synthesizer and portable recorder to create ideas for later production. [...] Melodic and warm ambient music, created totally with hardware synthesizers and sequencer. With some actual on location field recordings as reference." -Faria.ru

Maitreyan debyytti eroaa varsin suuresti miehen myöhemmistä julkaisuista. From the Mothership on rehellisen syntikka/samplepohjaista, efektein höystettyä ja avaruustunnelmaista, osin isojen jousisaundien viemää soundtrackhenkistä fiilistelyä.

Melodisesti harkittua ja kaunista synteettistä äänimaisemointia laajalla, kevyen leijailevalla otteella. Levy huokuu visiota, jota Star's End -nettiradion Chuck van Zyl kuvaa ylistävässä arviossaan runollisesti: Telluric Waves on muistikuva tulevaisuudesta.

Edeltäjäänsä hämyisempi mutta tyyliltään saman suuntainen .74 on täynnä rakennetta ja selkärankaa, jonka yhdistäminen hiljaisehkoon ambient-toteukseen onnistuu harvoin näin hyvin. Tämä on äärimmäisen yhtenäinen, unenomainen ja kaunis levy, joka on minulle tuntemattomasta syystä jäänyt tekijänsä viimeiseksi.

Psykeilevämmän Bluetechin ja ambient-alias Evan Bartholomew:n takaa tunnettu Evan Marc tarjoaa hypnoottisen levyn, tyylilajina tanssilattiallekin valmis mutta standardia syvempi ja ehkä minimaalisempi house. Kyse ei neljäsosabiitistä huolimatta ole tanssihengen nostatuslevystä rennolla biletunnelmalla vaan sisäänsä vetävästä, tunnelmallisesta ja intensiteetiltään vahvasta kokonaisuudesta.

"...perhaps its all too easy to say that its pitch black as the stars by night, but on christmas eve, with stars bright and almost full moon, these sort of references may count. Think Lustmord meeting Mirror, the darkest fantasy of Klaus Schulze or such cosmic hero from yesteryear, and Andrea Marutti is your man." -Vital Weekly Näyte: 1 | 2

"For many years I dreamed about making an album for the greatest lovers and divine principles Radha and Krishna. Finally, my longyear friend Jo?an Púry encouraged me to do so. Everything was made possible thanks to a very very devoted musician, sound engineer and friend Michal Dit . I am grateful for all of his inspiring remarks, by which he gave my ideas the right direction and then made the realization easy. This loving piece of work would not have come into existence without his help." -Jirí Mazánek

Metcalfin, Seeligin ja Roachin kolmas yhteistuotos Nada Terma luo tutuin etnishenkisin, perkussiosävytteisin elementein edeltäjiänsä kevyempää ja leijailevampaa, saundiltaan kirkkaaksi hiottua ambientia.

Steve Roachin harkittu ja tavallista hillitympi äänimaisema yhdistyy Byron Metcalfin hypnoottisiin perkussioihin, Mark Seeligin lauluihin sekä ennen kaikkea hänen kauniisiin, kiemurteleviin bambuhuiluisovituksiinsa. Wachuma's waven Tunnelma on vahvan meditatiivinen ja musiikillinen anti kokonaisuudessaan laajaa, monipuolista ja poikkeuksellisen mukaansatempaavaa. Mantramin (2004) edeltäjä ja ehdoton hankinta kaikille siitä pitäville.

Tämän kolmikon ensimmäinen täysiverinen kollaboraatio tarjoaa tasapainoisen ja mukaansatempaavan teoksellisen pehmeää äänimaisemaa, tyylikkäitä perkussioita ja eteerisesti kaikuvaa yläsävellaulua. Huikea lisä "etnisemmän" ambientin harvalukuiseen laatuteosten joukkoon.Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 >

Outland -sarjan ensimmäinen osa liikkuu erittäin hämärissä tunnelmissa. Levy koostuu periaatteessa yhdestä tunnin mittaisesta kappaleesta, joka on jakautuu 12:een teemavariointiin. Bill Laswellin orgaaniset bassot ja Pete Namlookin syntikkatekstuurit yhdistettynä mongolialaiseen kurkkulauluun luovat vahvoja mielikuvia herättävän musiikkielämyksen.

Niblock löi luovan, 70-vuotiaan päänsä yhteen neljän muusikon kanssa lopputuloksena kahden`CD:. ve2ran`maa)lman pa2hai-mistoon kuuluvaa droonia. Kappaleet`ova4 ty9lille omina)ses4i h)taasti eteneviä ja pienillä muutoksilla`pelaavi!, m5tta ens)mmäisellä levyllä keskenään hyvinkin er)lai3ia *oht5en muun muassa 3iitä, että ne rakentuvat eri instru-ent4ien var!an.`Toinen levy`on neljään osaan jaettu yksittäinen kappale ja ensimmäistä yhte.äisempi, oma teoksensa. Vaikka inst2ume.tit ovat varsin`tav!nom!isia - piano, saksofoni, klarinetti`ja 3ähköbas3o - nii$en 4uottama äänimaailma on jotain aivan toi3ta.

Alan suuri nimi Phill Niblock tarjoilee kaksi todella eläväistä drooniteosta, ensimmäinen toteutettuna Hurdy gurdylla, toinen ihmisäänillä. Levyn kolmantena kappaleena on live-versio edellisestä. Viisikymmentäkahdeksan minuuttia ääntä, johon on erittäin helppo uppoutua.

Sarah Lipstaten tuoreen sooloprojektin esikoistäyspitkä on prosessoitujen kitaroiden varassa pitkään kulkevaa, hälyisää ja liikkuvaa, hallittua melodista äänimassaa. Levy vaipuu loppua kohden syvempiin tunneleihin ja viimeinen, Carlos Giffonin kanssa tehty, raita tarjoaa mainiota raakaa muttei liian raskasta elektroniikkaa.

Ilmavia ja äärimmäisen laajalle levittäytyviä synteettisiä kerroksia, välillä etäisillä perkussiolla tuettuina. Meditatiivista, kosmista ja virtaavaaa tunnelmointia Numinalle tunnusomaiseen tyyliin. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9

Numinan synkin ja vähäeleisin levytys. Aikaisempiin julkaisuihinsa verrattuna Shift to the Ghost on äänimaailmaltaan orgaanisempi ja monipuolisempi. Myös perkussioiden poissaolo tukee levyn synkempää ja melankolisempaa teemaa. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 >

Returnal jatkaa musiikillisesti OPN:in aikaisempien levytysten retro-futuristisessa hengessä, mutta on rakenteeltaan ja äänimaailmaltaan edeltäjiään monimuotoisempi ja syvempi.

"Classically elegant and extremely refined ambient music. Multi-dimensional sounds that are warm and enveloping [...} A new sonic alchemy, and an entirely new world of soothing sounds for the adventurous listener to visit." -Silentes

Tyylikkäät syntikkakerrokset ja droonit muodostavat laajan ja vangitsevan äänimaailman, jota värittävät ajoittaisten perkussioiden ja erilaisten kielisoitinten lisäksi monipuolisesti käytetyt kenttänauhoitukset.

Omassa oudossa maailmassaan kulkeva kymmenen vuoden takainen live-kollaboraatio vyöryttää yhteen monimuotoisen äänikudelman, joka ei kärsi staattisuudesta eikä kunnianhimottomuudesta.

Tunnelmaltaan unenomaista minimaalisella liikkeellä etenevää dronea, joka onnistuneesti välttää genrelle tyypillisimmät kliseet kuulostaen hyvin ilmavalta ja raikkaalta.

Joitain minimaalisen synkempiä hetkiä lukuun ottamatta Arpe di Sabbian kahteen täysimittaiseen levyyn mahtuu Öophoin sävelkielelle tavallista kosmisempaa ja synteettisempääkin soittelua, kokonaiskuvan ollessa kuitenkin tuttuun tapaan laajan, monikerroksisen tilan ympäröimää maalailua. Erittäin hieno yli kaksituntinen matka, joka ammentaa syvyyttään monilta Öophoin taidokkaan repertuaarin puolilta. Nauhoitettu metsän keskellä pidetyssä, epäilemättä varsin erityislaatuisessa konsertissa.

Oöphoin synkempää puolta edustava Athlit kohoaa hiljalleen ylemmäs matalasta, painostavasta tunnelmasta pysytellen silti vähäeleisen tummasävyisissä maisemissa. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 >

Öophoin kuu-trilogian ensimmäinen osa Mare Imbrium (Sateiden meri) vie kuulijansa reilun tunnin kestoiselle matkalle kuun lohduttomiin maisemiin. Minimalistista ja synkkää äänimaisemointia.

Äärimmäisen aavan, tuulisen kylmän alun jälkeen Mare Tranquilitatis sukeltaa syvemmälle synkempiin ja matalampiin, tyylikkään vähäeleisiin maisemiin. Aivan upeaa äänmaisemointia eräältä alan todellisista mestareista.

Alunperin vuonna 2003 julkaistu The Rustling of Leaves uudelleen masteroituna ja yli 11 minuuttia alkuperäistä pitempänä. Kuulasta ja elävää droonipohjaista ambientia tuulisissa syksyn tunnelmissa.

Tämän erikoispainoksen kolmeen levyyn mahtuu paljon, mutta mystiikka kuvaa hyvin sitä tematiikkaa jota Oöphoi tunnelmoinnissaan hyödyntää. Ensimmäinen levy on hiljaista, matalaa ja lämmintä kun taas toisessa ote kevenee ja erikoisempi maisemointi saa valtaa. Kolmas levy alkaa ensimmäisen tunnelmista syventäen ja laajentaen, mutta nousee lopulta kokonaan pois virrasta ja kulkee jonnekin selvästi yhteisöllisempään ympäristöön.

Oöphoin alati syvemmälle vaipuva matka pyramidin sisuksiin tarjoaa 65-minuuttia loisteliasta, hallittua äänimaisemaa ja paikoin jopa aavemaista tunnelmaa.

Rakenteeltaan melko minimalistinen, mutta kaikkea muuta kuin staattinen Forgotten Rituals koostuu kolmesta noin 25 minuuttisesta meditatiivisesta kappaleesta, jotka ovat täynnä hienovaraista liikettä sekä syvää ja tummasävyistä äänimaailmaa.

Erittäin onnistunut kollaboraatio kahdelta kokeneelta ambient-artistilta. Agharta-myytin inspiroimassa Subterraneassa sukelletaan syvälle maan sisuksiin. Rauhallisesti liikkuvaa ja alati kehittyvää tunnelmointia maan alaisissa maisemissa.

Perinteisesti muun muassa avaruusmusiikiksi kutsutun, aaltoileviin päällekkäisiin syntetisaattorisekvensseihin paljon nojaavan tyylin viime vuosien merkkiteoksia. Sekvenssien pohjalle Padilla rakentaa mukaansatempaavien melodioiden viemänä kokonaisuutta, joka on varmasti esimerkiksi Rudy Adrianin Sequencer Sketches-levyjen ystävien mieleen. Genesikselle mahtuu myös rauhallisempaa tunnelmointia, samoissa alleviivatun kosmisissa tunnelmissa. Näyte: 1 | 2

Tunnin mittainen albumi koostuu 27 remasteroidusta raidasta ja sisältää Penumbra-peleistä tutuksi tulleiden teemojen lisäksi runsaasti tummanpuhuvia äänimaisemia. Soundtrack onkin Penumbra-fanien ohella mainio hankinta myös ambient-musiikin ystäville. -Mikko Tarmia. Tästä lisätietoa ja trailer/ääninäyte.
Ambient-hengessä hitaasti rakentuvaa tunnelmallista dubia tummissa sävyissä, syvällisellä sykkeellä. Klassikkolevyn uudelleenjulkaisussa mukana toisen CD:n verran oikeasti lisäarvoa tuovia remixejä muttei juuri ekstrahintaa.

RMI:n omintakeista elektroniikkaa menevämmistä rytmeistä rauhallisempaan ambientiin ja sekvensointiin Ian Boddyn kasaamana.

Polveilevaa, kaikuvaa ja jumittavaa äänimatkailua mestari Robin Storeyn samplerin matkassa. Huikeita nousuja ja hetkiä, joita seuraa pikaisehko vaipuminen takaisin arkeen.

Yli tunnin kestoinen A Troubled Resting Place kuljettaa kuulijansa synkkäsävyiseen ja hienosti tilan täyttävään äänimaailmaan yhdistäen sävyjä sekä perinteisemmästä ambientista että dark ambientista. Levyn materiaali pohjaa eri kokoelmille sävelletyistä viidestä kappaleesta ja Night sky replies (1994) mini-CD -julkaisusta. Albumin kokoelmaluontoisesta taustasta huolimatta levy kuulostaa tyyliltään yhtenäiseltä ja ehdottomasti kokonaisuudelta.

Ylang on musiikillisesti ja tunnelmaltaan ehkäpä Robert Richin vivahteikkain levytys. Se on yhdistelmä ambientia, Etelä-Intialaista karnaattista musiikkia, minimalistista jazzia ja post-rockia. Tuotannoltaan ja soitannoltaan ensiluokkainen, hienovaraisesti etenevä tunnelmallinen kokonaisuus.

React on saundiltaan studiotasoinen live-kollaboraatio, jossa yhdistyvät Richin omaleimaiset teräskitaratekstuurit Ian Boddyn glitcheihin ja rytmeihin. Erittäin moniulotteinen ja vauhdikas kokonaisuus.

Lithosphere kulkee pitkän matkan tunnelmasta toiseen tekijöilleen tyypilliseen tapaan monipuolisella laadukkaalla ja suorahkolla äänikerronnalla. Paketti pysyy hyvin ja kasassa ja levy on ehdoton hankinta erityisesti Outpostin ystäville.

Kaikuvan vaimeaa, synkähköä tunnelmointia yhdistettynä monimuotoisiin rytmisiin kuvioihin ja muutamiin melodisempiin hetkiin. Tunnelmallinen työ, jonka kieli kuvaa toista todellisuutta.

Lisa Moskowin kaunisääninen sarod (luuttua muistuttava kielisoitin) ja Richin kitaroista, syntetisaattoreista ja huiluista muodostuvat moniulotteiset tekstuurit luovat tunnelmaltaan mystistä ja vangitsevaa ambientia.

Very deep, dark and peaceful atmospheres. Exciting journey to heart of the nightly forest.Mixed parts from live performance at TVO, Turku 2.12.2004. -rihmasto.com

Vuonna 2008 ilmestynyt Arc of Passion suuntaa rauhallisesta leijunnasta kohti tunnin mittaista sekvenssivetoista, paikoin varsin vauhdikasta nimikkoraitaa. Kyse ei kuitenkaan ole avaruusmusiikkityyppisestä iloitteluista veikeine leadeineen vaan pikemminkin sekvenssipulssilla liikkuvasta hypnoottisesta kuljetuksesta jota seuraa alun tunnelmiin palaava loppukappale Views Beyond.

Laajasta äänimaisemasta hypnoottiseen, iskevään sekvenssiin nouseva Destination Beyond yhdistää Roachin tunnetuimmat puolet saumattomasti yhteen, pitkään ja polveilevaan kappaleeseen.

Voimakas yli 140-minuuttinen teos mystistä ja tummasävyistä vellontaa. Dynamic Stillness on kuin yhdistelmä Roachin alkuaikojen teoksia (mm. Structures from silence) ja myöhempiä Immersion -albumeita.

Dreamtime Return kulkee australian aboriginaalien mielenmaisemassa vellovien tekstuurien ja suorien sekä minimaalisempien melodioiden varassa, ajoittain perkussioiden tukemana. Kaksituntinen Roach-klassikko, joka julkaistiin ensi kerran vuonna 1988.

Äänimaailmaltaan mielettömän laaja-alaista ja syvää ambientia. Uudelleenjulkaisu sisältää samoihin äänilähteisiin perustuvan toisen albumin 'Early Man, Decomposed', joka muodostaa ensimmäisen puoliskon kanssa yhden Steve Roachin vahvimmista teoksista.

Immersion-sarjan ensimmäinen osa velloo tasaisen hallittuna ambient-massana, edestakaisin liukuvan yläsävelsarjateeman alla. Laajasta saundista huolimatta hypnoottisen vähäeleinen kokemus.

Sarjan ensimmäisen osan tapaan myös II osa kiertää lähes koko ajan rauhallisen vellovalla varmuudella perusteemaansa, joka tällä kertaa kuljettaa hämärässä, jopa pahaenteisessä, maastossa.

Suurten, hitaasti mutta tarkasti etenevien upeiden äänimaisemien mestari Steve Roach tarjoa tällä julkaisullaan kolmen CDn verran todella syvää ja mukaansavievää maalailua kirkkaista huipuista syvimpiin varjoihin. Näyte: 1 | 2 | 3

Aikaisemmin kokoelmilla julkaistuja sekä arkistoihin väliaikaisesti kadonneita nauhoituksia vuosilta 1988-1992.

Steve Roachin mestariteoksen ensimmäinen osa käsittää kaksi levyä äärimmäisen immersiivistä ja tummasävyistä ambientia. Syvyyksistä hyökyvät droonit sekä kirkkaat laajalle kaikuvat tekstuurit luovat mystisen ja todellisen tuntuisen tilavaikutelman. Näyte: 1 | 2 | 3

Neljä CD:tä käsittävän teoksen kaksi viimeistä osaa muuttavat kulkua kohti uusia uria. Recent Future mielettömässä laajuudessaan ja kirkkaudessaan on Roachia mahtavimmillaan. Alun suuresta, ympäröivästä äänestä vaivutaan hetkittäin tyylikkään leijuviin tekstuureihin, paikoin yllättävän melodiavetoisesti edeten. Piece of Infinity seuraa sulavasti hiljaisempana, tasapainoisen kauniina epilogina tälle viisituntiselle teokselle.Näyte: 1 | 2 | 3

Roachin muusta tuotannosta poiketen Streams & Currents koostuu pääosin lukuisten prosessoitujen kitarakerrosten luomasta melodisesta ambientista.

19:ään raitaan jaettu kollaboraatio Stream of Thought tarjoaa yli 70 minuuttia laaja-alaista sekvenssivetoista ambientia kristallinkirkkaalla tuotannolla. Hypnoottinen, virtaava ja jatkuvaa muutosta elävä kokonaisuus, joka tuo hyvin esille kummankin artistiin uniikin kädenjäljen.

Alun perin vuonna 1999, lisänimellä 'The Lost Pieces Volume Two', julkaistu Truth & Beauty sisältää arkistonauhoituksia vuosilta 1988-1998.

Hienovaraisen tarkkaan loihdittua, tekstuureiltaan laajaa ja hiljaisehkoa, yöllistä ambient-maisemointia.

"Steve Roach -- the master of mind-altering soundworlds -- has long been influenced by the expansive soundscapes of the desert southwest. On TIME OF THE EARTH he has found the visual poetry to match his evocative music: a 77-minute photographic feast for the eyes created by Steve Lazur. -Jonathan Miller, Audio Media

Disciple on intialaiseen ragaan pohjaava, droonien yllä hitaasti Bansuri-huilun säestämänä matkaava työ, jolla kuullaan aiemmista yhteisjulkaisuista tuttujen Metcalfin ja Roachin tuen lisäksi kolmea intialaista soittajaa ja laulajaa. Ei tyhjää new agea vaan toimivan meditatiivista musiikkia.

Terävien ja rauhallisten biittien ajamaa, taidokkaasti rakennettua haikeankaunista melodista leijuntaa "venäläiseltä ambient-terroristilta". Jonkinasteiselta Boards of Canada -mielleyhtymältä on vaikea välttyä, minkä voi tulkita tässä tapauksessa positiivisesti.

Synkän talvista, tunnelmaltaan yksinäistä. Monipuoliseen äänipalettiin pohjaavaa äänimaiseman virtaa, lumen saartaman kaupungin ympäristössä.

Kirkasta ja rikasta droonien ja kenttänauhoitusten varaan rakentuvaa luonnonläheistä ambientia kahden taiturin (Alio Die + Opium) samplereista.

Kevyempi näkökulma Solar Fieldsiin. Altered tarjoaa laadulla ja sydämellä tehtyjä SF-biisien ambient-versiointeja vahvan melodisella otteella. Malliesimerkki siitä, mitä remix-levyn tulisi olla: uusi, alkuperäisistä kappaleista radikaalisti poikkeava, yhtenäiseksi levyksi koottu kokonaisuus.

Taitavasti rakennettua ja upeasti liikkuvaa rytmistä elektronista ambientia, jossa monipuoliset kappaleet yhdistyvät toisiinsa mutkattomasti ja levyn avaruudellinen tunnelma pitää otteessaan läpi pitkän keston.

Earthshinen voi helposti sanoa olevan trancea parhaimmillaan. Kahdeksaan pitkään kappaleeseen jakautuvan levyn kuljetus on alusta alkaen mukaansatempaavaa, loogista ja vailla turhaa täytettä. Temaattiset jaksot ovat pitkiä ja antavat todella upeasti tilaa ajoittain eteen tuleville huippuhetkille. Muutamat näistä ovat todellista hittiaineista niin tanssilattia- kuin kotifiilistelymielessäkin.

Rentoa downtempoa ja syvää elektronista ambientia Solar Fieldsin uniikilla tyylillä. Erittäin virkistävää, välillä tummasävyistä tunnelmointia kitaroilla ja itämaisilla kielisoittimilla höystettynä.

Nopeatempoisen Earthshinen jälkeen Solar Fields palaa uusimmallaan huomattavasti rennompiin tunnelmiin. Rakenteeltaan todella monipuolinen Movements kuljettaa unenomaisesti sulavan ja ilmavan kevyen downtempo electronican tahdissa lähes kahdeksankymmenen minuutin ajaksi. Levyn äänimaailma, jonka viimeistelystä vastaa Vincent Villuis (Aes Dana), on jälleen huippuluokkaa.

Ihailtavan vapaasti ja vaivattomasti kulkeva Solar Fields -debyytti on suorempaa, energisempaa ja vähemmän ambientin tai trancen suuntaista kuin tekijänsä myöhemmät työt. Virkistävä ja monimuotoinen tuttavuus joka toiminee elektronisen musiikin ystäville suosikkigenreihin katsomatta.

Storm tarjoaa laajasaundista ja kirkasta fiilistelyä Stearnsille tyypillisellä lyhyehköihin kohtauksiin ja laajoihin samplevalikoimiin perustuvalla kerronnalla. Karkeasti kuvattuna etnishenkisiksi nimitettävät tunnelmat vaihtuvat tiuhaan ja kiinnostus pysyy hyvin yllä koko matkan ajan. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4

Laajaa, paikoin varsin valoisaa tunnelmaa hiotun nerokkaisiin rytmisiin elementteihin yhdistävä Fields tarjoaa levyllisen kepeää mutta tarkkaan harkittua elektronista ambientia. Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8

Kauniista, hitaista ambientjaksoista rytmikkäämpiin, jopa varsin meneviin kuvioihin tarttuvine leadeineen kulkeva Source on taas yksi hieno lisä Ultimaen viime vuosien julkaisujen sarjassa. Sync24-nimen takaa paljastuukin yksi Ruotsin elektronisen ambientin neroista, eli Carbon Based Lifeformsista tuttu Daniel Lindström.

Monimuotoiseen elektroniseen äänimaisemaan nojaava Unta tarjoaa pitkän ep:n mittaisen yhtenäisen ja mukavan kerronallisen ambient-matkan, harvinaisen toimivine (puhesample)juontoineen ja kauniine melodineen. Tajuun kannattaa aivan ehdottomasti tutustua ja voit aloittaa tämän julkaisun hankkimisen lisäksi vaikka täältä .

"...an album of 4 interconnected and complementary tracks that somehow look both forward and back; that juxtapose the old and the new into an organic whole of both sacred and temporal instruments - Indian harmonium and shruti box, plucked and hammered dulcimers, bodhrans, mosenos, various flageolets, synthesisers and keyboards, guitars, bass, Tibetan bells and singing bowls." -Faria.ru

Mirko Uhligin omalaatuisen hidastempoista, jopa painostavaa kappaletta seuraa Dronaementin rauhallinen, äänimaailmaltaan tasapainoinen ja miellyttävä Fields. Levy käsittää kaksi pitkää, hyvin yhteensopivaa kappaletta kauniin maalauksellisin layoutein.

Kuumeisen surrealistinen ja kokeileva levy jonka kappaleissa kuullaan päätekijänsä laajan repertuaarin lisäksi mm. Jim Colen yläsävellaulua, Joris De Backerin bassoja sekä Steve Roachin (e-bow) kitaransoittoa.

Melodisesti hyvin minimalistista, mutta äänimaailmaltaan todella levittäytyvää ja dynaamista ambientia. Vidna Obmanalle ominaiseen tapaan hyvin monipuolinen soitinvalikoima, jota sävyttävät kenttänauhoitukset, syntetisaattorit ja tribaalihenkiset perkussiot.

Etäisiä, rauhallisesti aaltoilevia taustoja yhdistettynä varsin rakenteettoman vapaasti liikkuvaan, laajasti kaikuvaan saksofoni- ja huilusooloiluun.

Kaunis ja levollisesti virtaava the River of Appearance tarjoaa unenomaista maalailua laaja-alaisin tekstuurein. Tyylikkäästi prosessoituja kerroksia erittäin laajalla soitinvalikoimalla.

Alunperin Antwerpin eläintarhan 150-vuotisjuhlan akvaariosoundtrackiksi (!) vuonna 1992 sävelletty teos uudelleenjulkaistuna samoissa tunnelmissa jatkavan loistavan livenauhoituksen (1993) kanssa. Upean kirkasta, ja laaja-alaista ambientia vedellisissä tunnelmissa.Näyte: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8

Rosoinen, elävä ja pääsääntöisesti oikeiden instrumenttien varaan rakentuva äänimaailma kuljettaa Barakaa erittäin tyylikkäästi meditatiivisesta tunnelmasta toiseen. Paikoin droonimpaa, paikoin soitinten aktiivisempaan käyttöön perustuvaa tunnelmointia.

Dunya perustuu pitkälti Wiesen perinteisen instrumenttivalikoiman avulla loihdittuun, yleensä duurisoinnun ympärillä kärsivällisesti kiertelevään soittoon. Rakennetta jaksottaa muutama lyhyt merellinen välisoitto sekä lopun kiehtova outro-kappale Taksim.

Himalajankulhoilla soitettua meditatiivista taustamusiikkia hiljaisella äänentasolla kuunneltavaksi.

Wiesen tutumpaan drooneiluun verrattuna Perfume on varsinkin alkupuoleltaan paljon suorempaa, synteettisempää ja konebiitteineen jopa retron oloista. Omalaatuinen ja monipuolinen kokonaisuus.

Eteerisellä Devotion-raidalla aukeava Vision jatkaa kulkua pehmeällä ja poikkeuksellisen kauniilla synteettisellä matolla, tehden huomion herättämiseksi pienen poikkeaman myös tutumman kielisoitininstrumentaation suuntaan. Wieseä unenomaisimmillaan.

Harva kokoelma on kovin kiinnostava muuten kuin uusiin artisteihin tutustumisen välineenä, mutta ranskalaisen elektronisen ambientin levy-yhtiö Ultimaen vuonna 2005 julkaisema Albedo on poikkeus tässä suhteessa. Sisältäen musiikkia niin Ultimaen "omilta" artisteilta kuin monilta muiltakin, huolella koottu Albedo muodostaa raikkaan ja saumattoman kevyesti etenevän kokonaisuuden.

Tuoreen Fluid Audio -levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu kokoaa 13 toiveikasta ja positiivista kappaletta 74-minuuttiseksi, kauniiksi teokseksi. Kappaleet on sävelletty tätä kokoelmaa varten lukuisten tunnettujen (Hol Baumann, Ishq...) ja toistaiseksi tuntemattomien tekijöiden toimesta. Hopen tuotoista 50% lahjoitetaan katulapsiprojektille, levy ja painatus on tuotettu suunnilleen niin ympäristöystävällisesti kuin ei-käsintehtynä on mahdollista ja prosessi on kompensoitu päästöjen puolesta CO2 Balancen kautta. Fluid Audio vaikuttaakin tulevalta edelläkävijältä kestävässä musiikintuotannossa. Onneksi Hope on erinomainen debyytti myös musiikin puolesta.

Enemmän fiilistelyn ja "akustisempien" melodioiden kuin menobiitin varassa kulkeva Imaginary Friends on tyylikkään Albedon (2005) koonneen Novan tuore yhdistelmä uutta ja vanhaa, pääosin nimekkäältä artistijoukolta. Tunnelma on pitkälti melankolisen mollivoittoista, tyylilajeina lähinnä hitaampaa elektronista eri muodoissaan.

Kenttänauhoituksia, akustisessa tilassa liikkumista ja taidokasta ääniympäristön manipulointia pitkän linjan kanadalaissäveltäjältä. Into India liikkuu autenttisen äänimaiseman ja unelmoinnin, arkisen ja metafyysisen välillä.

Norjalaisfiilistelijän uusin. Melodista, biisivetoista tunnelmointia, jota ajoittain ohjaa sähkökitara, toisinaan taas vaivutaan syvempiin synteettisiin pohjiin.

Loh Land koostuu Zoviet Francelle tyypilliseen tapaan joukosta ennakkoluulottomia, jopa näennäisesti yhteensopimattomia lyhyitä yksinkertaisia kappaleita, joiden myötä myötä vaivutaan pitkäkestoisempiin, huikeisiin elektroakustisiin äänimaalauksiin.